Linnuston seuranta Helmi-ohjelman lintuvesillä

Mustavalkoinen Helmi-logo, jossa tyyliteltyinä kahlaajalintu, perhonen ja kasveja.
 

Helmi-ohjelman lintuvesillä tehtävien kunnostus- ja hoitotoimien vaikuttavuutta seurataan ennen kaikkea linnuston muutosten perusteella. Linnuston seurantojen päätavoite on selvittää, mitä vaikutuksia kohteilla tehtävillä kunnostus- ja hoitotoimenpiteillä on pesimälinnustoon, erityisesti lajien parimääriin ja elinpiirien sijoittumiseen. Lisäksi tiettyjen toimenpiteiden vaikutusta on hyvä selvittää kohteilla muuttoaikaan levähtäville linnuille.

Tärkeimpänä seurantakohteena ovat pesivien lintujen lajikohtaiset parimäärät ja biomassat. Lisäksi valituilla kohteilla seurataan tiettyihin toimenpiteisiin liittyen vesilintujen poikastuottoa tai levähtävää linnustoa. Kohteiden muuttoaikaista merkitystä selvitettäessä tutkitaan muutolla levähtävien lajien yksilömääriä. Linnuston seurannassa kiinnitetään erityistä huomiota EU:n lintudirektiivin 4. artiklan tarkoittamiin lajeihin (liitteen I ja kansallisen ns. muuttolintulistan lajit, Mäkelä & Salo 2021) ja Suomessa uhanalaisiksi luokiteltuihin lajeihin (Lehikoinen ym. 2019). Seurannassa käytetään supistetussa muodossa valtakunnallista linnustonseurantaa varten 1980-luvun puolivälissä vakioituja menetelmiä (Koskimies & Väisänen 1988, Koskimies 1994,). Laskentakerroiltaan supistetut menetelmät antavat riittävän luotettavat tulokset kunnostustoimenpiteiden vaikutusten seurantaan.

Pesimälinnuston selvitys tuottaa tärkeää tietoa myös hoito- ja käyttösuunnitelmien, toimenpidesuunnitelmien ja Natura-alueiden tilan arviointien laadintaa varten. Seurannan tavoitteena Natura-alueilla on erityisesti osoittaa toimenpiteiden aiheuttamat positiiviset muutokset alueilla pesivien suojeluperustelajien parimäärissä. Seurantojen laajuus onkin tärkeää mitoittaa niin, että kohteen suojelupäätöksessä asetettujen tavoitteiden toteutumista voidaan arvioida mahdollisimman luotettavasti. Koska muutokset pesimälinnustossa tapahtuvat usein melko hitaasti, ja niitä ei välttämättä kaikkien lajien kohdalla ehdi vielä tapahtua vuoteen 2030 mennessä, on pesimälinnustoselvityksen yhtenä tavoitteena toimia myös vertailutietona, kun kohteen jatkohoidon vaikutuksia seurataan hankkeen jälkeen.

Levähtäjälaskennoilla saadaan merkittävää tietoa hankkeen tiettyjen toimenpiteiden onnistumisesta ja vaikuttavuudesta. Muutolla levähtävät lajit reagoivat nopeasti levähdysalueilla tapahtuviin muutoksiin, kuten avoimen niittyalueen laajentumiseen, avovesialueen lisäämiseen ja ravinnon saatavuudessa tapahtuneisiin muutoksiin. Laskennoilla saadaan myös tietoa, miten levähtävät linnut käyttävät alueita ennen toimenpiteitä ja toimenpiteiden jälkeen: laskennoilla on mahdollisuus saada tietoa levähtäjien suosimien alueiden muutoksista alueen sisällä. Lisäksi syysaikaiset levähtäjälaskennat tuottavat arvokasta tietoa vesilintujen metsästyksen vaikutuksesta alueella levähtävään linnustoon.

Seurantakohde ja seurannan ajoittuminen suhteessa kunnostustoimiin

Seurannan kohde voi olla kokonaisuudessaan sama kuin Natura-alueen rajaus tai sitten osa laajemman Natura-alueen rajauksesta, esimerkiksi yksi lintujärvi useamman lintujärven kattavasta Natura-alueesta. Linnusto tulee selvittää koko lintuvesikohteelta, vaikka kunnostustoimet kohdistuisivat vain osaan aluetta, koska linnut saattavat alueen sisällä siirtyä käyttämään kunnostettua tai hoidettua aluetta, mikä saattaa selittää hoitoalueen linnuston muutoksen.

Kohteilla tarvittavat seurantamenetelmät ja seurantojen ajoitus suunnitellaan kohdekohtaisesti tehtävien toimenpiteiden ja kohteen luonteen mukaan. Esimerkiksi rantaniittyjen kunnostuskohteilla positiiviset vaikutukset näkyvät nopeasti kahlaajissa ja levähtävien lintujen määrissä. Vedenpinnan nostohankkeissa pesimälinnuston muutokset voivat näkyä vasta useamman vuoden viiveellä, mutta vaikutukset näkyvät nopeammin syksyisissä levähtäjämäärissä. Suositellut seurantavuodet ennen ja jälkeen kunkin toimenpiteen on esitetty taulukossa 1.

Linnuston nykytila selvitetään kaikilla kohteilla hankkeen alussa, toimenpiteiden toteutuksen jälkeen ja hankkeen lopussa. Jos kohteelta on alle viisi vuotta vanha pesimälinnuston selvitys, sitä ei pääsääntöisesti tarvitse toistaa ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Ensimmäinen seurantalaskenta tulee tehdä, toteutetuista toimenpiteistä riippuen, viimeistään kolmen vuoden kuluttua toimenpiteistä, toinen viiden ja viimeinen kymmenen vuoden kuluttua. Resurssien salliessa seurantavuosia voi olla useampia.

Taulukko 1. Eri toimenpiteiden vaikutusten seurannan laskennat ja niiden ajoitus. PM = parimäärälaskenta, PO = poikuelaskenta, L = levähtäjälaskenta.

Toimenpide 1 v. ennen 1-3 v. jälkeen 5 v. jälkeen 10 v. jälkeen
Vedenpinnan nosto PM, L PM, L PM, L PM, L
Ruoppaus PM, PO PM, PO PM, PO PM, PO
Vesikasvien niitto  PM PM PM PM
Rantaniityn kunnostus PM, L PM, L PM, L PM, L
Pesimäsaari PM PM PM PM
Ravintoketjukunnostus PM, PO, L PM, PO, L PM, PO, L PM, PO, L
Vieraspetojen poisto PM, PO PM, PO PM, PO PM, PO

Laskentojen vuorokaudenaika ja sää

Pesimälinnuston kierto- ja pistelaskennat (vesi- ja lokkilinnut) tulee aloittaa auringonnousun tuntumassa ja niitä voi jatkaa tarvittaessa myös iltapäivällä. Erityisesti aurinkoisina päivinä vastavalon ja lämpöväreilyn havainnoinnille aiheuttamat haitat tulee huomioida reitin, ajoituksen ja eri osa-alueiden havainnoinnin suunnittelussa. Jatkuvalla sateella laskennasta tulee luopua. Laajoilla vesialueilla ei laskentaa kannata tehdä sumuisina tai kovatuulisina päivinä.

Pesimälinnuston kartoituslaskennat tulee tehdä aamulla pääsääntöisesti auringonnoususta lähtien klo 4–10. Huhtikuun lopulla ja toukokuun alkupuolella lintujen riittävä lauluaktiivisuus voi jatkua Etelä-Suomessa puoleenpäivään saakka, mutta toukokuun lopulla ja kesäkuussa voi lauluinto loppua jo ennen kello yhdeksää aamulla erityisesti lämpimillä säillä. Aiemmin keväällä ehtii siis kartoittaa jonkin verran suuremman alueen kerralla. Pohjois-Pohjanmaan rannikolla lauluaktiivisuus on parhaimmillaan klo 4–7, toukokuussa laskenta tulee päättää viimeistään klo 10 ja kesäkuussa säätilasta riippuen klo 8–9. Laskennat tehdään mahdollisimman tyynellä poutasäällä. Kovalla tuulella, sateella tai kylmässä säässä laskennasta tulee luopua. Kylminä halla-aamuina laskennan aloitusta viivästetään noin tunnilla auringonnoususta.

Harvalukuisten yöaktiivisten lajien laskenta aloitetaan noin tunti auringonlaskun jälkeen ja sitä jatketaan tarpeen mukaan aamuhämäriin saakka. Yölaskentoja tulee tehdä vain tyynehköinä, sateettomina ja lämpimähköinä öinä. Yölajeista luhtahuitti on aktiivisesti äänessä vain pimeän aikaan.

Vesilintujen poikuelaskentoja voi tehdä hyvällä säällä varhaisesta aamusta alkaen läpi päivän. Aamu ja ilta ovat poikueiden havaittavuuden kannalta parasta aikaa. Pohjois-Pohjanmaan rannikolla paras laskenta-aika on illalla klo 18–22 (merihanhella vasta klo 22–01), jolloin emot uittavat poikasensa kasvillisuuden suojista avoveteen. Myös esim. Etelä-Suomen sisävesillä silkkiuikun poikueet ovat parhaiten laskettavissa iltaisin, kun ne siirtyvät ruovikon suojista avoimelle vesialueelle. Kylmällä säällä, kovalla tuulella tai jatkuvalla sateella laskennasta tulee luopua.

Sinisorsapoikue kasvillisuuden joukossa. Emo on untuvikkojen takana.
Aamu ja ilta ovat parasta aikaa vesilintujen poikuelaskennoille. © Kuva: Antti Below

Muutolla levähtävien lintujen laskenta tulee aloittaa auringonnousun tuntumassa ja laskentaa voi jatkaa tarpeen mukaan myös iltapäivällä. Ainakin syyslaskennoissa kohteen lajistolliset erityispiirteet voivat vaikuttaa laskennan ajoitukseen: esim. Mietoistenlahdella elo- ja syyskuun paras laskenta-aika oli myöhäisiltapäivä, mikä johtui hanhien ja osittain myös kahlaajien vuorokausirytmiikasta. Myös alueella yöpyneet ja esim. aamulla pelloille ruokailemaan lähtevät hanhet, kurjet ja joutsenet lasketaan. Vastaavasti myös alueelle muutolta tai ruokailualueilta palaavat linnut lasketaan. Tätä "lähtö- ja tulomuuttoa" eli ruokailu- ja levähdysalueiden välistä liikettä voi tapahtua usean kerran päivän aikana.

Erityisesti aurinkoisina päivinä vastavalon ja lämpöväreilyn haittavaikutukset tulee huomioida reitin, ajoituksen ja eri osa-alueiden havainnoinnin suunnittelussa. Laajoilla vesialueilla ei suositella laskemista sumuisina tai kovatuulisina päivinä. Muuttolintulaskennat voidaan tehdä myös sateisessa tai tuulisessa säässä, kunhan linnut vain ovat riittävän hyvin havaittavissa.

Tärkeillä suurten lintujen levähdysalueilla tulee huomioida, että aamupäivällä hanhien, joutsenten ja kurkien määrät saattavat olla vain 5–10 % auringonnousun ajankohdan ja illan määristä. Näillä kohteilla laskennat on ajoitettava aamuun tai iltaan.

Laskentojen käytännön toteuttaminen

Laskennan toteuttajalla tulee olla hyvä linnuston maastotuntemus ja etenkin kartoitus- ja linjalaskennoissa myös hyvä laulu- ja varoitusäänien tuntemus. Lisäksi laskijalla tulee olla kokemusta kyseisen menetelmän käytöstä ennen laskentaan ryhtymistä.

Suuremmat laskentakohteet jaetaan osa-alueisiin laskennan toteuttamista varten. Osa-aluejakoa tarvitaan kunnostus- ja hoitoalueiden seurantaan ja suurilla kohteilla lintujen alueellisen jakautumisen tarkasteluun. Esimerkiksi laidun- ja niittoalueilla vesilinnut erotellaan hoitoalueiden kohdalta rannasta kullekin hoitoalueelle kuuluviksi. Tieto siitä, mitä alueita linnut alueen sisällä käyttävät voi olla tarpeen hoitotoimien ja alueen käytön suunnittelussa.

Pesimälinnuston laskennat

Laskennat tehdään vesi- ja lokkilintujen osalta piste- ja kiertolaskentamenetelmällä ja muiden kosteikkolajien osalta kartoituslaskentana tai hyvin laajoilla alueilla linjalaskennan avulla. Näillä menetelmillä saadaan mahdollisimman tarkka kuva koko kosteikkolajiston parimääristä.

Pesimälinnuston laskentamenetelmät

Vesi- ja lokkilintujen kierto- ja pistelaskenta

Vesialueiden vesi- ja lokkilinnut lasketaan kierto- tai pistelaskentamenetelmällä (tai suuremmilla ja osin vaikeakulkuisilla kohteilla niiden yhdistelmällä). Menetelmä tai niiden yhdistelmä suunnitellaan niin, että koko alue tulee havainnoitua tehokkaasti. Pistelaskennassa valitaan tähystyspaikat siten, että havaintosektorit kattavat koko avoimen alueen. Mikäli alueelle ei ole riittävää näkyvyyttä sopivista laskentapisteistä, tulee laskenta pyrkiä toteuttamaan veneellä tehtävänä kiertolaskentana. Koko laskettava vesialue kierretään veneellä tai joissakin tapauksissa jalkaisin lähellä rantaviivaa. Kulkureitti valitaan siten, ettei siirtyminen aiheuta merkittävää häiriötä linnustolle ja vaikeuta siten havaintojen tulkintaa. Voimakkaasti umpeenkasvaneilla alueilla voi olla mahdotonta suorittaa laskenta näillä menetelmillä kesällä, poikueiden laskenta-aikaan, kun kasvillisuus haittaa näkyvyyttä. Näissä tapauksissa tulisi harkita droonin käyttöä.

Laskenta toistetaan vähintään kolme kertaa pesimäkauden alussa. Kolmen kierroksen laskenta antaa lisää tulkintavaraa ja mahdollisuuden arvioida vesilintujen muuton vaikutusta laskentatuloksiin kohdekohtaisesti verrattuna usein käytettyyn kahden kierroksen laskentaan. Ensimmäinen laskenta tehdään Etelä-Suomessa huhti–toukokuun vaihteessa, toinen toukokuun puolivälissä ja kolmas toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Normaalisti etenevän kevään tarkat laskenta-ajankohdat määräytyvät kevään edistymisen ja alueen maantieteellisen sijainnin mukaan (taulukko 2). Ensimmäisen laskennan aloitusajankohtaan vaikuttavat mm. kevätjäiden sulamisajankohta ja ilman lämpötila (sinisorsalla muninta alkaa maan lämpötilan ollessa vähintään +0,5 °C). Ensimmäinen laskenta olisi hyvä tehdä noin viikko jäiden lähdön jälkeen. Sorsalintujen sukupuolet määritetään ja havainnoista erotellaan yksinäiset linnut, parit ja suuremmat parvet.

Laskentapäivien valintaa helpottaa huomattavasti, mikäli alueella lasketaan riittävän tiheästi myös muutolla levähtävä linnusto, minkä tuloksena myös pesivien lajien parimäärä tarkentuu. Laskentaraporteista tulisi ilmetä eri vesilintulajien parimäärien tulkintapäivät ja arvio jäidenlähdön ajankohdasta laskenta-alueella, jotta saadaan tietoa vuosien välisistä eroista ja voidaan paremmin suunnitella optimaalisia laskenta-ajankohtia. Hyvillä kerääntymisalueilla parimääräarvio menee herkästi yli hiemankin liian varhaisella laskennalla (esim. haapanalla ja tavilla).

Taulukko 2. Parimäärälaskentojen ajankohdat eri alueilla.

Alue 1. laskenta 2. laskenta 3. laskenta
Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoalue 28.4.–10.5. 14.–20.5. 22.–29.5.
Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa-alue, Pohjois-Pohjanmaan rannikko 1.–14.5. 15.–25.5 28.5.–10.6.
Pohjois-Suomi 10.–25.5. 26.5.–5.6. 10.–15.6.

 

Vesi- ja lokkilintujen kierto- ja pistelaskenta: parimäärätulkinnat

Kuvassa hautova silkkiuikku kuolleen järviruo'on ympäröimässä pesässä.
Silkkiuikun parimäärätulkinta tehdään toisella laskentakierroksella havaitun määrän perusteella. © Kuva: Antti Below

Parimäärätulkinnat tehdään kunkin lajin arvioitua pesinnän alkua lähimmän laskentakerran perusteella. Alla on esitetty alueellisesti minkä laskentakierroksen perusteella kunkin lajin parimäärätulkinta tehdään. Suluissa olevilla lajeilla kyseinen laskenta-aika voi olla käyttökelpoisempi tulkinnan tekemiseen aikaisina keväinä.

Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoalue
1. laskenta: sinisorsa, telkkä, isokoskelo
2. laskenta: uikut, joutsenet, hanhet, haapana, (harmaasorsa), tavi, (heinätavi), lapasorsa, punasotka, (tukkasotka), (tukkakoskelo), nokikana, lokit
3. laskenta: mustakurkku-uikku, harmaasorsa, heinätavi, (lapasorsa), tukkasotka, tukkakoskelo, tiirat

 

Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa-alue, Pohjois-Pohjanmaan rannikko
1. laskenta: merihanhi, sinisorsa, telkkä, isokoskelo
2. laskenta: silkkiuikku, laulujoutsen, hanhet, (haapana), ristisorsa, harmaasorsa, tavi, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, uivelo, nokikana, pääosa kahlaajista, lokit
3. laskenta: uikut, haapana, heinätavi, tukkasotka, lapasotka, mustalintu, pilkkasiipi, uivelo, tukkakoskelo, lapinsirri, vesipääsky ja muut kahlaajat, pikkulokki, tiirat

 

Pohjois-Suomi
1. laskenta: sinisorsa, jouhisorsa, telkkä, isokoskelo
2. laskenta: haapana, tavi, heinätavi, lapasorsa, uivelo
3. laskenta: tukkasotka, mustalintu, pilkkasiipi, tukkakoskelo, lokit, tiirat

Parimäärien tulkintakriteerit pidetään samoina kaikkina seurantavuosina ja ne ovat yhteneviä valtakunnallisten vesilintuseurantojen kanssa. Tärkeää on kirjata kukin parvi erikseen, jolloin tulkintoja voidaan verrata eri laskentojen kesken.

Silkkiuikun, kyhmyjoutsenen ja nokikanan parimääräarvio pyritään tekemään löydettyjen pesien perusteella. Lokkilinnut lasketaan pesien perusteella ja uikuilla, joutsenilla, nokikanalla ja lokkilinnuilla tulkinnassa voidaan hyödyntää useamman laskennan tuloksia.

Joutsenet lasketaan hautovista linnuista, eikä parimääriin tulkita kihlapareja, jotka voivat harjoitella pesänrakennusta (mainitaan kuitenkin raportin lajikohtaisessa tekstissä). Uikut ja nokikana lasketaan hautovista linnuista ja reviireistä. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvillä silkkiuikkujärvillä pelkästään hautoviin emoihin perustuva tulkinta on johtanut aliarvioon, mikä on osoitettu poikuelaskennoin.

Silkkiuikun ja nokikanan laskenta tehdään juuri ennen kuin uusi ilmaversoiskasvusto alkaa haitata näköyhteyttä pesille, Uudenmaan rannikolla heti toukokuun puolivälin jälkeen ja Pohjois-Pohjanmaan rannikollakin toukokuun jälkipuoliskolla. Merenlahdilla pyritään ennakoimaan vedenpinnan äkillinen ja raju nousu (voimakkaat, yleensä matalapaineisiin liittyvät länsi–lounaistuulet, jotka nostavat vedenpintaa yli 50 cm). Mikäli nousu on odotettavissa juuri ennen suunniteltua laskentapäivää, aikaistetaan pesien laskentaa. Korvauspesinnöissä osa pariskunnista rakentaa pesänsä eri osa-alueelle kuin missä tuhoutunut pesä sijaitsi.

Puolisukeltajasorsien pesimäkannaksi tulkitaan pariskunta, yksinäinen koiras ja 2–4 koiraan ryhmät. Sotkilla hyväksytään naaraat ja reviiriä vartioivat yksinäiset koiraat, telkällä ja koskeloilla pariskunnat ja reviiriä vartioivat yksinäiset koiraat. Koskeloparvet jätetään tulkinnasta pois, samoin nuoret telkkäkoiraat.

Telkkä ja isokoskelo voidaan laskea myös pesistä, mikäli alueen uutut ovat tiedossa. Erityisesti telkällä kierto- tai pistelaskennassa tulkittu parimäärä on usein huomattavasti suurempi kuin mitä vesialueen reunoilla on tarjota pesäpaikkoja. Metsäisillä alueilla, missä vesistöjä on harvassa, telkkänaaraat pesivät palokärjen koloissa kaukanakin järvestä, josta ne ovat riippuvaisia soidinmenoissaan ja ainakin osa naaraista myös poikasten kasvatusalueena. Tällöin parimäärä tulee tulkita kierto-/pistelaskennan mukaan, ja tarkistettuihin pesiin perustuva parimäärä mainitaan lajitekstissä.

Erityisesti kohteiden harvalukuisemmilla lajeilla keskikesän poikuelaskentojen tuloksilla voidaan korottaa keväällä arvioitua parimäärää. Tukka- ja lapasotkan sekä pilkkasiiven pesintä voi alkaa osalla pariskunnista vasta kesäkuun puolivälin jälkeen eivätkä pariskunnat välttämättä ole reviireillään vielä toukokuun lopun laskennassa. Lajitekstissä tulisi aina näkyä myös kevätlaskennassa arvioitu parimäärä, jotta saadaan tietoa havaittavuuden eroista.

Lajitietokeskukseen viedään parimäärälaskentoihin perustuva tulkinta parimäärästä. Poikuelaskentojen tiedot viedään sinne erikseen eikä niihin perustuvaa mahdollista parimääräkorotusta tehdä sinne vietävään aineistoon tulosten vertailukelpoisuuden takia.

Vähälukuisina pesivät lokit ja tiirat lasketaan hautovista linnuista. Suuremmissa yhdyskunnissa, esim. naurulokilla, on tavoitteena munapesien laskenta. Mikäli suurten tai tiheiden yhdyskuntien pesälaskenta ei ole mahdollista liiallisen häiriön tai muun syyn vuoksi, käytetään karkeampaa arviota: aikuisten lintujen yksilömäärä kerrotaan luvulla 0,7 = parimäärä. Esiaikuisia yksilöitä ei lasketa.

Vesi- ja lokkilintujen kierto- ja pistelaskennassa tarvitaan kiikari ja kaukoputki. Laskenta-alueet merkitään peruskartalle ja havainnot merkitään osa-alueittain joko muistivihkoon tai kartalle.

Muutolla levähtävä linnusto

Laskentakohteet

Levähtäjälaskentoja on tarpeen tehdä vain kohteilla, joilla tiedetään olevan arvoa kosteikkolintujen levähdysalueina sekä kohteilla, joille tehdään laajemmassa mittakaavassa levähtävää lajistoa hyödyttäviä kunnostus- ja hoitotoimia. Tällaisia toimia ovat yli 10 hehtaarin laidun- ja niittomurskausalueet sekä vedenpinnan nosto- ja ravintoketjukunnostuskohteet.

Taviparvi lennossa ruovikkoisen vesialueen yllä.
Taviparvi. © Kuva: Antti Below

Laskentamenetelmä

Muutolla lepäilevät linnut lasketaan seurantakohteelta joko piste- tai kiertolaskentamenetelmällä niin, että koko tutkimusalue tulee katetuksi. Laskenta toistetaan huhtikuun alun ja kesäkuun alun välillä 10–15 kertaa ja heinäkuun alun ja marraskuun lopun välillä 15–20 kertaa (taulukot 3 ja 4). Laskennan yhteydessä merkitään muistiin kaikki alueella paikallisena oleskelevat linnut. Myös alueella yöpyneet ja aamulla pelloille ruokailemaan lähtevät hanhet, kurjet ja joutsenet lasketaan. Vastaavasti myös alueelle muutolta tai ruokailualueilta palaavat linnut lasketaan. Tätä "lähtö- ja tulomuuttoa" eli ruokailu- ja levähdysalueiden välistä liikettä voi tapahtua usean kerran päivän aikana. Esimerkiksi Liminganlahden Virkkulassa auringonnousun aikaan tapahtuva isojen lintujen ns. aamulento on ainoa hetki, jolloin isomman alueen levähtäjämääristä saa hyvän kuvan. Paikalle pitää mennä hyvissä ajoin ennen auringonnousua, joskus lintuja menee hyvinkin hämärässä

Ylimuuttavia lintuja ei lasketa levähtäjämääriin. Laskennoissa tarvitaan kiikaria ja kaukoputkea. Havainnot merkitään maastokartoille (1:2000).

Levähtäjälaskentoihin sisältyy kevään kolme pesimälinnustolaskentaa ja syksyllä kaksi poikuelaskentaa, mikäli kohteella niitä toteutetaan. Pesimälinnusto- ja poikuelaskentojen yhteydessä lasketaan myös levähtäjät. Levähtäjälaskentojen ajoittuminen tulee suunnitella kohdekohtaisesti huomioiden suuret erot kevään ja syksyn edistymisessä Pohjois- ja Etelä-Suomessa. Ensimmäinen laskenta tulisi tehdä heti jäiden lähdön jälkeen. Pääosa laskennoista tulee toteuttaa kosteikkolajiston päämuuttoaikoina keväällä huhti-toukokuussa (Etelä-Suomen hanhikohteilla jo maaliskuussa) ja syksyllä elo-syyskuussa. Kesä-heinäkuun poikuelaskennoissa huomioidaan erityisesti kahlaajat ja sulkivat sorsalinnut.

Vesilintumetsästyksen aloituksen vaikutukset levähtäjämääriin selvitetään ennen (18.–19.8.) ja jälkeen (21.–22.8.) metsästyksen alun. Mikäli lintuvesikohteella on metsästysrauhoitusalueita, niiden vesi- ja rantalinnustoa seurataan myös sorsastuksen aloituspäivänä 20.8. Metsästysrauhoitusalueiden laskennoissa tulee kiinnittää huomiota myös rauhoitusalueen toimivuuteen ja lintujen käyttäytymiseen eri häiriötilanteissa. Laskennoista saadaan usein täydentävää tietoa myöhäisistä poikueista (esim. tukkasotka) myös poikaslaskentoihin.

Päämuuttoaikoina laskentoja tulisi tehdä 3–5 vuorokauden välein. Kohteilla, joilla ei levähdä joutsenia tai isokoskeloita laskentojen määrää voidaan karsia loka- marraskuussa. Laskentojen ajoittamisessa on aina käytettävä kohdekohtaista harkintaa myös levähtävän lajiston muuton ajoittumisen mukaan.

Taulukko 3. Levähtäjälaskentojen alueellinen jakautuminen kevään 10 käyntikerran ja syksyn 15 käyntikerran laskennassa.

Kevät: 10 käyntikerran jaksotus
Ajanjakso Rannikkoalue Virolahti-Vaasa Rannikkoalue Vaasa-Tornio Sisämaa E-Suomi Sisämaa P-Pohjanmaa-Kainuu Lappi
1.-15.4. 2 1 2 (1) 1  
16.-30.4 3 3 3 (4) 3 2
1.-15.5. 3 4 3 (4) 3 3
16.-31.5. 2 2 2 (1) 3 3
1.-10.6         2
Yhteensä 10 10 10 10 10
Syksy: 15 käyntikerran jaksotus
Ajanjakso Rannikkoalue Virolahti-Vaasa Rannikkoalue Vaasa-Tornio Sisämaa E-Suomi Sisämaa P-Pohjanmaa-Kainuu Lappi
15.-31.7. 2 2 2 2 2
1.-30.8. 5 5 5 5 5
1.-30.9 5 5 5 5 5
1.-31.10 2 2 2 3 3
1.-30.11 1 1 1    
Yhteensä 15 15 15 15 15

Taulukko 4. Levähtäjälaskentojen alueellinen jakautuminen kevään 15 käyntikerran ja syksyn 20 käyntikerran laskennassa.

Kevät: 15 käyntikerran jaksotus
Ajanjakso Rannikkoalue Virolahti-Vaasa Rannikkoalue Vaasa-Tornio Sisämaa E-Suomi Sisämaa P-Pohjanmaa-Kainuu Lappi
1.-15.4. 3 2 3 2  
16.-30.4 4 5 5 5 2
1.-15.5. 5 5 5 5 5
16.-31.5. 3 3 2 3 5
1.-10.6         3
Yhteensä 15 15 15 15 15
Syksy: 20 käyntikerran jaksotus
Ajanjakso Rannikkoalue Virolahti-Vaasa Rannikkoalue Vaasa-Tornio Sisämaa E-Suomi Sisämaa P-Pohjanmaa-Kainuu Lappi
15.-31.7. 3 3 3 3 3
1.-30.8. 6 6 6 7 7
1.-30.9 6 6 6 7 7
1.-31.10 3 3 3 3 3
1.-30.11 2 2 2    
Yhteensä 15 15 15 15 15

Tulosten analysoinnin kannalta on tärkeää, että kohteiden levähtäjälaskennat tehdään sekä kullakin kohteella että vuosien välillä samalla menetelmällä. Lajikohtaisten maksimimäärien lisäksi tulisi ensisijaisesti käyttää laajemmin lintujen alueen käyttöä ja merkitystä kuvaava käyttöpäivien määrää.

Käyttöpäivien määrä

Peräkkäisten laskentakertojen keskiarvojen summa (= summa (kahden
peräkkäisen jakson keskiarvo x seurantajakson päivien määrä))

 

Esimerkki: 10.5. 100 sorsaa, 20.5. 200 sorsaa ja 30.5. 1000 sorsaa => 11.–19.5. välipäiville tulee 150 sorsaa*9pv ja 21.–29.5. välipäiville 600 sorsaa*9pv => jakson 10.–30.5. kokonaismääräksi tulee tällöin 8050 sorsapäivää.

Käyttöpäivien määrä tuottaa tarkoituksenmukaisemman arvion alueen merkityksestä populaatiolle, lajille tai lajiryhmälle kuin pelkät yksittäiset maksimia kuvaavat lukuarvot. Se tuottaa arvion ajallisesta kestosta ja määrästä, jonka lintupopulaatio viettää kohteella. Käyttöpäivien määrää on käytetty tutkimuksissa tunnuslukuna, joka kuvaa esimerkiksi alueen käyttöä ja käytön määrää jonkin populaation, lajin tai lajiryhmän kohdalla. Se soveltuu vuosien väliseen vertailuun ja vähentää sattuman vaikutusta verrattuna maksimimäärän käyttöön.

Vesilintujen sulkasadon aikaiset laskennat

Vesilintujen sulkasadonaikaiset laskennat tulee aloittaa kesäkuun alkupuolella tai puolivälissä 1–2 viikon kuluttua kevätmuuton tai pesimäkannan viimeisestä laskennasta. Kesäkuun lopun ja heinäkuun poikuelaskentojen yhteydessä kerätään loppukauden tiedot sulkasadonaikaisista kerääntymistä. Laskentaväli on 1–2 viikkoa riippuen laskentakertojen määrästä (4–6). Arvokkailla kerääntymisalueilla suositellaan tiheää jaksotusta.

Kontrollialueet

Lintukantoihin vaikuttavat monet pesimäpaikoilla ja niiden ulkopuolella toimivat syyt. Jotta saataisiin selville kohteilla tehtyjen toimenpiteiden vaikutukset, seuranta-alueen lintulaskentojen tuloksia on verrattava vastaavan tyyppisiin kontrollialueisiin. Näiden kontrollialueiden tulee sijaita mahdollisimman lähellä seuranta-aluetta, jotta esimerkiksi sää- ja muut ei-paikalliset olosuhteet olisivat mahdollisimman samanlaisia. Lisäksi kontrollialueiden pitäisi muistuttaa seuranta-aluetta mahdollisimman tarkoin elinympäristöiltään, linnustoltaan ja muilta paikallisilta olosuhteiltaan. Erona tulisi olla vain se, että seuranta-alueella ei tehdä kunnostus- ja hoitotoimenpiteitä.

Helmi-ohjelmassa kunnostettavien lintuvesien linnuston kannanmuutoksia tullaan vertaamaan valtakunnallisen seurantatutkimusten tuloksiin. Vesilintujen kannanmuutoksia verrataan Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Luonnonvarakeskuksen koordinoimien sisävesien vesilintujen pesimäkanta- ja poikuelaskentojen tuloksiin. Muiden lajien osalta vertailu tehdään valtakunnallisten seurantojen tuloksiin.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman ja Luonnontieteellisen keskusmuseon järjestämässä vesilintuseurannan tehostamishankkeessa toistetaan vuosina 2020–2021 noin 900 järven ja merenlahden vesilintulaskennat. Nämä järvet on laskettu edellisen kerran vuosina 1986–1989. Kohteiden laskennat toistetaan noin 10 vuoden kuluttua ja tällöin saadaan laaja vertailuaineisto Helmi-ohjelmassa kunnostettavien suojeluverkoston kohteiden ja kunnostamattomien kohteiden sekä verkoston ulkopuolisten kohteiden välille.

Lintuvesien linnuston seurantaohjeet Helmi-lintuvesille ovat laatineet Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus) ja Pekka Rusanen

Lisätietoja

  • Erikoissuunnittelija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@syke.fi

 

Julkaistu 27.9.2022 klo 8.56, päivitetty 27.9.2022 klo 7.59