Rantaniittyjen hoidon tuet ja sopimukset

Hoidettua rantaniittyä Hailuodon Kengänkarissa. © Kuva: Heli Suurkuukka / Metsähallitus

Rantaniittyjen kunnostusta ja hoitoa rahoitetaan pääasiassa EU:n maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kautta ja vuosina 2020–2025 voimassa olevalla luonnonsuojelulain mukaisella perinnebiotooppien hoidon tuella (”Helmi-tuki”). Hoitoa (pääasiassa peruskunnostusta) rahoitetaan myös erillisillä hankerahoituksilla.

Yhdellä kunnostuskohteella kutakin hoitotoimenpidettä voidaan rahoittaa vain yhdellä julkisella rahoitusmuodolla kerrallaan. Valtion tarjoama tavara tai toteuttama palvelu katsotaan tueksi vastaavasti kuin rahana annettu tuki. Osalla rantaniitystä hoitoa voidaan rahoittaa ympäristökorvauksella ja toisella osalla (joka rajataan pois ympäristösopimuksesta) rahoittaa jollain muulla tavoin, jotta koko rantaniitty on tehokkaassa hoidossa. Jos havaitaan, että tietty osa rantaniitystä on jatkuvasti vajaalla hoidolla, voidaan alue rajata sopimuskauden päättyessä pois uudesta sopimuksesta, ellei tilannetta voida korjata tarkentavalla ohjeistuksella ja täydennysniitolla. Esimerkiksi laitumen vesiraja jää usein vajaalle laidunnukselle, koska eläimet eivät mielellään mene laitumen märille osille. Heikosti laidunnettu alue voidaan tällöin rajata pois uudesta sopimuksesta ja hoitaa niittämällä.

Toimittaessa yksityisillä luonnonsuojelualueilla mahdollinen poikkeusluvan tarve kunnostus- ja hoitotoimenpiteille tulee selvittää alueellisesta ELY-keskuksesta. Poikkeuslupa haetaan ELY-keskuksesta. Joissakin tapauksissa myös hyväksytty hoito- ja käyttösuunnitelma voi riittää poikkeamisen perusteeksi, eikä tällöin poikkeuslupaa tarvitse hakea.

• Luonnonsuojelun poikkeusluvat

Perinnebiotooppien arvoluokat

Kunnostettavan rantaniityn tukikelpoisuuden arvioinnissa sovelletaan perinnebiotooppien arvoluokkia. Arvoluokkien avulla kuvaillaan kohteen merkittävyyttä perinnebiotooppien luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta sekä kohteen kunnostuspotentiaalia. Perinnebiotoopeille annettavat arvoluokat perustuvat inventoinnin avulla saatuihin tietoihin. Jos kohteelle ei ole tehty inventointia ja/tai määritetty arvoluokkaa ennen ympäristösopimuksen hakemista, tulee suunnitteluvaiheessa ottaa yhteyttä alueen perinnebiotooppivastaavaan (ELY-keskus ja Metsähallitus) arvoluokan määrittämiseksi. Arvottamisen keskeisimmät tekijät ovat:

• perinteisten käyttötapojen pitkä jatkuvuus (laidunnus ja/tai niitto, ei rehevöitymistä)
• perinteisten käyttötapojen seurauksena muotoutunut edustava kasvillisuus ja lajisto (edustava linnusto lisää kohteen arvoa etenkin rantaniityillä)
• uhanalaiset ja harvinaiset perinteisestä karjatalouskäytöstä hyötyneet lajit (myös vanhojen puiden ja lahopuiden lajit)
• monimuotoinen eliölajisto (toisaalta itseisarvo, toisaalta kuvastaa maankäyttöhistoriaa)
• edustavien uhanalaisimpien luontotyyppiryhmien/ luontotyyppien esiintyminen.

• Perinnebiotooppien arvoluokat: Perinnemaisemien inventointiohje

Maatalouden ympäristösopimus ja -korvaus

Maatalouden ympäristökorvauksella hoidettavilla perinnebiotoopeilla (mm. rantaniityt) ja kosteikoilla noudatetaan EU:n maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevia ympäristösopimusehtoja (ns. MoMa-sopimus ja Kosteikko-sopimus). MoMa-sopimuksen toimenpiteiden tulee edistää maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman kunnostamista, säilyttämistä ja/tai parantamista. Ympäristösopimus ei voi sisältää toimenpiteitä, joiden toteuttamisesta maksetaan muuta EU:n tai kansallisen tukijärjestelmän tukea tai jotka korvauksenhakija on velvoitettu tekemään muun lainsäädännön perusteella.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) mukaiset maaseutuohjelmat toteutetaan kausittain. Uusi ohjelmakausi alkaa 2023, jolloin ympäristösopimusten ehdot ja korvausmäärät muuttunevat myös perinnebiotooppien osalta.

Ympäristösopimus solmitaan kerrallaan viideksi vuodeksi. Sopimuksen tekevät aktiiviviljelijä (maanomistaja/muu alueen haltija tai rekisteröity yhdistys) ja se ELY-keskus, jonka toimialueella maatilan talouskeskus/tuotantorakennus tai pääosa maatilan pelloista sijaitsee.

Sopimusalue

Ympäristösopimuksen kohde on perinnebiotooppi tai luonnonlaidun, joka on pellon ulkopuolista aluetta. Sopimusalueeksi eivät sovellu viljellyt pihanurmikot, puutarhat, puistot, tarhat tai laajat yhtenäiset avokalliot. Myöskään kohteet, joiden lajistoa tai maisemaa ei voi edistyksellisesti parantaa hoitotoimenpiteillä tai jotka ovat ensisijaisesti metsätalouskäytössä, eivät sovellu sopimukseen. Apua kohteen soveltuvuuden selvittämiseen saa alueelliselta ELY-keskukselta tai Neuvo 2020 -palvelusta.

Pienin kokonaisala, jolle sopimus voidaan tehdä, on 0,30 hehtaaria. Sopimusalueen on oltava koko sopimuskauden sopimuksen hakijan hallinnassa.

Hakemus ja suunnitelma

Jatkosopimukset vuosina 2015-2016 solmittuihin sopimuksiin haetaan Vipu-järjestelmän kautta. Uudet sopimukset haetaan lähettämällä hakemus liitteineen alueelliseen ELY-keskukseen.

• Vipu-järjestelmä (Ruokavirasto)
• Lomakkeet uuden sopimuksen hakemiseen (Ruokavirasto)

Uuteen hakemukseen tarvitaan:

• Lo­ma­ke 253 (jos hakija on yhdistys, tarvitaan yhteyshenkilön tiedot, tämän asiointioikeus sekä selvitys nimenkirjoitusoikeudesta)
• hoi­to­suun­ni­tel­ma (ak­tii­vi­vil­je­li­jät, ry)
• vuok­ra- tai muu so­pi­mus (ak­tii­vi­vil­je­li­jät, ry)
• ko­pio ko­kous­pöy­tä­kir­jas­ta (ry)
• loh­ko­kart­ta, jos loh­ko ei ole kos­kaan ol­lut so­pi­muk­sel­la (ak­tii­vi­vil­je­li­jät, ry)
• suun­ni­tel­ma­kart­ta (ak­tii­vi­vil­je­li­jät, ry)
• edel­li­sen so­pi­muk­sen hoi­to­päi­vä­kir­ja, jos kyseessä on sopimuksen uusiminen alueelle, jolla on ollut sopimus aiemmalla sopimuskaudella (ak­tii­vi­vil­je­li­jät, ry)
• so­pi­muk­siin vaa­di­taan myös loh­ko­jen il­moit­ta­mi­nen Vipu-pal­ve­lun kas­vu­loh­ko­tie­dois­sa tai lomakkeen 102 B pa­laut­ta­mi­nen so­pi­mus­ha­ke­muk­sen yh­tey­des­sä
• jos so­pi­mus­loh­kol­la­si ei ole vie­lä pe­rus­loh­ko­nu­me­roa, il­moi­ta loh­ko kun­nan maaseutuelinkeinoviran­o­mai­sel­le li­säk­si lo­mak­keel­la 102 C vii­meis­tään 15.6.
• jos kyseessä on uusi hakija, joka hakee ensimmäisen kerran sopimuksia/tukia:
  • 101A: maatilan perustietolomake
  • 456: lomakkeella annat asiointioikeudet eli käyttöoikeudet sähköiseen asiointiin Vipu-palvelussa ensisijaiselle viljelijälle ja oikeuden allekirjoittaa yksin kaikki viljelijätukiasiointiin liittyvät paperilomakkeet ja asiakirjat.
  • 102 B: ilmoita tällä lomakkeella kaikki hallinnassasi olevat sopimuslohkot ja niiden kasvit (sekä kaikki hallinnassasi oleva maatalousmaa).
  • 102 C: ilmoita tällä lomakkeella uudet peruslohkot, joilla ei ole vielä peruslohkotunnusta.

Hakemukseen on liitettävä suunnitelma, josta ilmenevät seuraavat tiedot:

1. Arvio hankkeen vaikutuksista ympäristöön tai maisemaan sekä sopimusalueen hoidon tavoitteet.
2. Suunnitellun hankkeen yleiskuvaus ja tavoitteet, jonka perusteella voidaan arvioida alueen luonto- ja maisema-arvoja.
3. Suunnitelma-alueen kartta uusien lohkojen osalta tai jos olemassa olevalle lohkolle on tehty rajakorjaus, jako tai yhdistäminen sopimuksen hakuvuonna. Suunnitelma-alueen kartta voi olla lohkokartta.
4. Hoitosuunnitelma, jossa kuvataan yksilöidyt perustamis-, hoito- ja muut toimenpiteet lohkokohtaisesti sekä niiden toteutusaikataulu vuosittain. Suunnitelmaan on sisällytettävä selostus siitä, miten toimenpiteet edistävät sopimukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.
5. Jäljennös hoitopäiväkirjasta tai lohkokohtaisista muistiinpanoista aiemmalta sopimuskaudelta, jos haettu alue tai sen osa on kuulunut aiemmin suunnitelmaa vaativaan sopimukseen.

Hoitosuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet on aloitettava jokaisella sopimukseen sisältyvällä lohkolla ensimmäisenä sopimusvuotena, ellei hyväksytty suunnitelma muuta edellytä. Kasvillisuuden hoitotoimenpiteiden lisäksi suunnitelmaan voidaan sisällyttää sopimusalueella sijaitsevien, perinteisten karjatalouteen liittyvien rakennelmien ja rakenteiden ylläpitoa ja kunnostamista sekä alueen aitaamista ja muita laiduntamiseen liittyviä toimenpiteitä. Sopiva laidunnuskauden aikainen eläinmäärä tiettyä pinta-alaa kohden (laidunpaine) on arvioitava tapauskohtaisesti. Tukiniittojen tarve tulee selvittää karjanomistajalle jo suunnitteluvaiheessa.

Tuen maksu ja määrä

Tuki on hehtaarikohtainen, eli hakijalle maksetaan tietty summa vuodessa sopimukseen sisältyvältä hehtaarilta. Jos kyse on valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaasta perinnebiotooppikohteesta, maksetaan korotettua korvausta. Korvausmäärä perustuu siis kohteen arvoluokkaan, joka määritellään uusimman kohteella tehdyn inventoinnin perusteella. Sopimusta voi kuitenkin hakea myös kohteelle, jota ei ole inventoitu. Oikean korvausmäärän tarkistaminen on hakijan vastuulla.

Jos valvova viranomainen toteaa, että korvauksensaaja ei ole noudattanut sopimusehtoja, täydentäviä ehtoja, maatalousmaan säilyttämisvelvoitetta tai jos sopimuksen mukaisissa pinta-aloissa on virheitä, voidaan korvauksensaajalle maksettavaa ympäristökorvausta vähentää siten kuin siitä erikseen säädetään.

Sopimuksen muuttaminen

Sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Sopimuskauden vaihtuessa voi olla perusteltua rajata jokin sopimusalueen osa pois sopimuksesta, jos havaitaan, että kyseinen osa jää vuodesta toiseen vajaalle hoidolle. Tällä tavoin voidaan myös varmistaa, että vajaalle hoidolle jääneellä osalla voidaan tarvittaessa tehdä hoitotoimia, esimerkiksi niittoa.

• Ruokaviraston sivut (Ympäristösopimukset)
• Sopimusehdot 2020 (pdf)
• Ympäristökorvauksen sitoumusehdot 2021 (Ruokavirasto)
• Tarkat ohjeet hakemiseen ja sopimuksen muuttamiseen yms. (pdf: Ruokavirasto päätukien hakemisen ohjeet)
• Helmi-hankkeen_huomioiminen_sopimuskäsittelyssä.pdf

Luonnonsuojelulain mukainen tuki perinnebiotoopin kunnostukselle ja hoidolle (”Helmi-tuki”)

Vuosina 2020–2025 on myönnettävissä luonnonsuojelulain mukainen tuki perinnebiotooppien kunnostukselle ja hoidolle yksityismailla (tästä eteenpäin LSL-tuki). LSL-tuen tavoitteena on, että jatkuva hoito toteutetaan kunnostuksen jälkeen ensisijaisesti ympäristösopimuksen mukaisena laidunnuksena tai niittona. Jatkuvaan hoitoon LSL-tukea käytetään vain poikkeustapauksissa. Kuten muidenkin tukien, on myös tämän tuen osalta varmistuttava siitä, ettei samaan toimenpiteeseen myönnetä tukea eri tukijärjestelmistä samaan aikaan. Siksi lähtökohtainen linjaus on, että LSL-tukea ei myönnetä kohteille, joilla on voimassa oleva ympäristösopimus.

Toimintamallit eri tilanteisiin

LSL-tuella tehtävään kunnostukseen on luotu eri tilanteisiin sopivia toimintamalleja. Kunnostuksissa voidaan edetä seuraavilla tavoilla:

1. ELY tekee kunnostuksen maanomistajan suostumuksella (ELY aloitteellinen)
2. Metsähallitus Luontopalvelut tekee YSA-alueen kunnostuksen maanomistajan suostumuksella (MHLP aloitteellinen)
3. Maanomistaja hakee tukea ja tekee itse kunnostuksen (maanomistaja aloitteellinen)
4. Laidunkarjan omistaja hakee tukea ja tekee kunnostuksen/aitauksen maanomistajan suostumuksella (karjanomistaja aloitteellinen)
5. Edellä mainittujen yhdistelmä

Erityisesti kategorian 5 kohteilla, joilla toimet on jaettu useamman eri toimijan kesken, hakuprosessiin (aloitteesta kunnostustoimien alkamiseen saakka) kannattaa varata aikaa useampi kuukausi. Huomioitava on myös, että kunnostustoimet voidaan aloittaa myönteisen tukipäätöksen jälkeen vasta, kun 30 päivän oikaisuvaatimusaika on kulunut.

Sopimusalue

LSL-tukea saavan alueen on oltava vähintään kunnostuskelpoiseksi luokiteltu (arvoluokka K) perinnebiotooppi. Tukea ei voida myöntää kohteille, joilla ei ole perinnebiotooppi-arvoa, tai jotka eivät ole sellaiseksi kunnostettavissa.

Tavallisesti LSL-tukea saavan alueen jatkohoito varmistetaan kunnostuksen jälkeen ympäristösopimuksella, jolloin alueen tulee soveltua maatalouden ympäristösopimuksen (ns. MoMa-sopimus) ehtoihin. Ympäristösopimus ei kuitenkaan ole pakollinen, jos hoidon jatkuminen voidaan varmistaa jollain muulla tavoin. LSL-tukea ei yleensä myönnetä, jos alueen jatkohoitoa ei voida varmistaa. Jatkohoito voidaan poikkeustapauksissa järjestää LSL-tuella, jos alueella on esimerkiksi erityisiä lajistoarvoja eikä hoitoa saada järjestymään muulla tavoin.

Tukimuoto

ELY-keskus myöntää LSL-tuen tavarana tai palveluna. Tämä tarkoittaa sitä, että suoran rahallisen tuen sijaan ELY-keskus arvioi kohdekohtaisesti perinnebiotoopin kunnostamiseksi tai hoitamiseksi tarvittavat toimet ja tukee niitä esimerkiksi hankkimalla kohteelle puuston käsittelyn, pensaikon raivauksen, ruovikon niiton tai vastaavan peruskunnostustoimen tai hankkimalla kohteelle esimerkiksi laidunaitaustarvikkeet.

Kaikki lintujen kannalta tärkeiden rantaniittyjen kunnostukset tehdään tällä hetkellä (2021) ”avaimet käteen” -periaatteella maanomistajan suostumuksella ja ELY-keskus tai Metsähallitus toteuttaa kunnostukset. Tällöin maanomistajan ei tarvitse tehdä hakemusta. Tällaisessa menettelyssä tehdään alustavan keskustelun jälkeen kunnostussuunnitelma ja sopimus kohteen hoidosta, jonka allekirjoittamalla maanomistaja antaa suostumuksensa tukeen ja kunnostukseen. Sopimukset tehdään kaikkien kunnostettavan kiinteistön maanomistajien kanssa. Hankinnat kilpailutetaan, minkä jälkeen voidaan tehdä tukipäätös. Sopimus ja tukipäätös on aina tehtävä ennen toimenpiteiden aloitusta.

Jos maanomistaja tai muu tuen hakija haluaa itse toteuttaa kunnostuksen, ELY-keskus tai Metsähallitus tekee hänen kanssaan hankintasopimuksen (myönteisen tukipäätöksen jälkeen). Tällöin ELY-keskus/Metsähallitus maksaa työstä sopimuksen mukaisen korvauksen laskua vastaan kunnostuksen valmistuttua. Kohtuullisten kustannusten arvioinnissa voidaan hyödyntää esim. Laidunpankin ohjekustannuksia.

Kilpailutus

Kilpailuttamiset tehdään hankintalain vaatimusten mukaisesti. Tämä koskee niin inventointien, materiaalien kuin ostopalveluna toteutettavien hoitosuunnitelmien tai -toimien hankintaa. Ajansäästö ei ole koskaan peruste kilpailutuslainsäädännön ohittamiselle. Joka vuosi erikseen tehtävän kilpailutuksen sijaan voidaan tehdä puitesopimus useammaksi vuodeksi. Lähtökohtaisesti ELY tai Metsähallitus tekee kilpailutukset, mutta halutessaan urakoitsija voi hoitaa materiaalien kilpailutuksen (jos tilataan urakoitsijalta, eli ei tuen saajalta).

• Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista

Kirjanpitovelvollisuus

LSL-tuen tapauksessa kirjanpitovelvollisuus (luonnonsuojelulain 6 l §) ei koske maanomistajia useimmissa tapauksissa, koska tuki annetaan tavarana tai palveluna.

Esimerkki aitaamisesta

Aidan omistaa tuen saaja (maanomistaja tai laiduntaja). Ennen päätöstä pitää:

• keskustella läpi se, kuka aidat omistaa, kuka ne huoltaa ja kuka kerää pois laidunnuksen päättyessä.
• kirjata nämä asiat sopimukseen.
• tehdä sopimuksen mukainen päätös huomioiden se, että jos tukipäätöksessä lasketaan euromääräiseen summaan aitamateriaalit, ne ovat tuen saajan omaisuutta.

Kuka aidat omistaa?

Kun tuki myönnetään tavarana tai palveluna, aita (tavara) annetaan lähtökohtaisesti tuensaajan omistukseen. Jos tuen saaja on maanomistaja, aita annetaan hänen omistukseensa. Jos tuensaaja on laiduntaja toisen omistamalla maalla, aita on laiduntajan omaisuutta.

Tapauskohtaisesti voidaan neuvotella paras ratkaisu kunkin kohteen osalta. Tärkeintä on, että omistukset ja velvollisuudet keskustellaan läpi ennen sopimuksen ja päätöksen tekoa. Sopimukseen kirjataan aina aitojen omistus, kunnossapito ja pois vieminen sopimuksen päättymisen jälkeen. Samoin sopimukseen/päätökseen kirjataan, että tavara tai palvelu on tarkoitettu kyseisen kohteen hoitamiseen eikä niitä saa siirtää muualle sopimusaikana.

Esimerkki 1: Jos kyse on yksityisen maanomistajan maalla olevasta kohteesta, jossa on ulkopuolinen laiduntaja, aita on tarkoitettu kyseisen kohteen aitaamiseen laidunnusta varten ja aitamateriaali on tuen saajan omaisuutta. Sopimukseen ja päätökseen kirjataan esimerkiksi näin: ”Tuen hakija pystyttää kohteelle aidat, jotka siirtyvät tuen hakijan omistukseen kun ELY-keskus on hyväksynyt työn toteutuksen. Tuki on tarkoitettu kohteen hoitoon, joten aitamateriaaleja ei saa siirtää kohteelta pois.”

Esimerkki 2: Kohde on valtion maalla. Neuvottelun tuloksena katsotaan, että aidat on hyvä jättää valtion omistukseen. Tällöin aidoista tai niiden pystytyksestä ei tehdä tukipäätöstä laidunyrittäjälle, vaan aitojen rakentaminen tehdään Metsähallituksen Luontopalvelujen budjettirahoituksella. Hoitosopimukseen tulee kirjata, että aita on MH:n omaisuutta, mutta laiduntajan velvollisuus on pitää aidat kunnossa ja uusia niitä tarvittavilta osin vuokrasopimuksen keston ajan.

• Valtioneuvoston asetus perinnebiotooppien kunnostukseen ja hoitoon vuosina 2020-2025 myönnettävästä tuesta
• Luonnonsuojelulaki
• Helmi-hankkeen_huomioiminen_sopimuskäsittelyssä.pdf

Lisätietoja

Tutkija Aija Lehikoinen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@syke.fi