Pintavesien ekologinen tila - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa

Pitkän aikavälin kehitys:
Luokittelu on tehty vasta kaksi kertaa eikä pitkän aikavälin kehitys näin ollen ole luotettavasti arvioitavissa tämän indikaattorin pohjalta.
Lyhyen aikavälin kehitys:
Edellisestä ekologisen tilan luokituksesta (2007/2008) seuraavaan luokitukseen (2013) ei juurikaan havaita parannusta vesien ekologisessa tilassa. Tosin arviointikriteereissäkin on tapahtunut muutoksia. Jokivesistöjen tila on kuitenkin hieman parantunut johtuen mm. vallinneesta happamuusoloiltaan paremmasta jaksosta.
Suhteessa tavoitteisiin:
EU-Lainsäädännön (direktiivin) mukaan pintavesissä tulee saavuttaa hyvä tila vuoteen 2015 mennessä, eikä erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa saa heikentää. Tätä tavoitetta ei tämän indikaattorin perusteella tulla saavuttamaan, vaikka vesien tilaa parantavia toimia tehdään eri toimijoiden yhteistyönä jatkuvasti. Muutokset vesistöissä ovat hitaita ja kunnostus- sekä edistämistoimien vaikutukset näkyvät vasta viiveellä.

Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntien pintavesien ekologinen tilaPintavesien ekologinen tila EPOELY

Tietolähde: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta.

Etelä-Pohjanmaan maakunnan pintavesien ekologinen tila

Pintavesien ekologinen tila Etelä-Pohjanmaa

Tietolähde: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta.

Keski-Pohjanmaan maakunnan pintavesien ekologinen tilaPintavesien ekologinen tila Keski-Pohjanmaa

Tietolähde: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta.

Pohjanmaan maakunnan pintavesien ekologinen tila

Pintavesien ekologinen tila Pohjanmaa

Tietolähde: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta.

Indikaattori perustuu vuonna 2008 ensimmäisen kerran tehtyihin EU:n vesipuitedirektiivin edellyttämiin luokituksiin alueen vesistöjen tilasta. Luokittelussa huomioidaan sekä ekologinen että kemiallinen tila. Etelä-Pohjanmaan, Keski- Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueella pintavesien tilaa heikentävät hajakuormituksen (maatalous ja haja-asutus) aiheuttama rehevöityminen, vesistöjen rakenteelliset muutokset ja maaperän happamuus. Alueen vaikein vesiensuojeluongelma aiheutuu happamien sulfaattimaiden kuivatuksesta. Alueella on runsaasti vesistöjä, jotka ovat korkeintaan tyydyttävässä tilassa. Lisäksi alueen suurimmista vesistöistä 22 on keinotekoisia tai voimakkaasti muutettuja. Toisen suunnittelukauden tiedot ovat tarkentaneet ekologisen tilan kuvaa. Jokien ja järvien tila on pysynyt samana ja rannikon vesimuodostumien tila on heikentynyt.

Julkaistu 4.6.2014 klo 12.19, päivitetty 16.10.2014 klo 10.53