Kainuun alueelliset indikaattorit
Ulvinsaloa © Reima Leinonen
Kainuuta luonnehtivat metsäiset vaaramaisemat, vesistöt, suot ja harjut. Monin paikoin voi vielä kokea erämaisen luonnon tunnun, sillä Kainuun pinta-alasta 81 % on metsää ja 12 % vesistöjä, jonka lisäksi alue on hyvin harvaan asuttua.
Lajisuojelun kannalta Kainuun suojelualueilla on merkitystä erityisesti vanhojen metsien lajistolle, lehtolajistolle, suurpedoille ja liito-oraville. Laajojen suojeltujen rajanläheisten erämaa-alueiden ansiosta suurpetojen kannat ovat kasvaneet, mutta liito-oraville sopivien elinympäristöjen turvaaminen myös tulevaisuudessa on metsätaloudesta pääelinkeinonsa saavalle Kainuulle haaste.
Myös maatalouden rakennemuutos on vaikuttanut Kainuussa monimuotoisuuden vähenemiseen. Laidun- ja niittotalouden loppuessa perinnebiotoopit, kuten hakamaat, niityt ja kedot vähitellen metsittyvät. Lähes 25 % uhanalaisista lajeista vaatii elinympäristökseen perinnebiotoopin.