Taustatietoa ilman epäpuhtauksien päästöistä

Happamoitavat päästöt

Rikkyhdisteiden ipäästöjä tulee etenkin kivihiilen, raskaan polttoöljyn ja turpeen poltosta ja joistain teollisista prosesseista. Rikkipäästöt ilmoitetaan rikkidioksidina (SO2).

Typen oksidien päästöjä syntyy liikenteen lisäksi energiantuotannossa hiili-, turve- ja sekapolttokattiloissa. Typen yhdisteiden päästöt ilmoitetaan typpidioksidina (NO2).

Ammoniakkipäästöistä (NH3) suurin osa on peräisin maataloudesta.

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (Non-Methane Volatile Organic Compounds, NMVOC) ovat orgaanisia yhdisteitä, joiden höyrynpaine on yli 0,01 kPa, kun lämpötila on 293,15 K, tai joilla on vastaava haihtuvuus tietyissä käyttöolosuhteissa. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaismäärään ei sisällytetä metaania.

Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä syntyy epätäydellisessä palamisessa (erityisesti pienissä tulisijoissa), liikenteessä, teollisuuden prosesseissa, liuttimien, liimojen, maalien ja painovärien käytössä äja bensiinin jakelussa. 

Hiilimonoksidi

Hiilimonoksidia eli häkää syntyy hiilipitoisten aineiden palaessa. Jos happea riittävästi, se palaa nopeasti edelleen hiilidioksidiksi. Häkää syntyy hiilipohjaisia polttoaineita poltettaessa varsinkin, jos lämpötila on liian alhainen täydelliselle hapettumiselle, tai käytettävissä oleva aika polttokammiossa on liian pieni tai koska riittävästi happea ei ole läsnä.

Hiukkaset

Hiukkaspäästöjä syntyy mm. turvetuotannossa, liikenteessä ja energiantuotannossa hiilen, turpeen, puun ja nestemäisten polttoaineiden poltossa. Kokonaishiukkasten (PMtot) lisäksi arvioidaan seuraavien pienhiukkasten osuudet: PM10 (halkaisijaltaan alle 10 µm ) ja PM2.5 (halkaisijaltaan alle 1.5 µm ). Erityisesti pienhiukkaset vaikuttavat ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen.

Raskasmetallit

Metallialkuaine luokitellaan raskasmetalliksi, jos sen tiheys on suurempi kuin 5 g/cm3. Raskasmetalleja on luonnostaan maaperässä, kasveissa ja eläimissä ja ne ovat pieninä määrinä elintärkeitä, mutta liian suurina määrinä myrkyllisiä ja kerääntyvät elimistöön ja ravintoketjuihin. Haitallisimpia ympäristön kannalta ovat elohopea, lyijy ja kadmium.  Lyijypäästöt ovat 1990 -luvun alun jälkeen vähentyneet merkittävästi johtuen lyijyttömän bensiinin käyttöönotosta.

Raskasmetalleja joutuu ilmakehään ihmisen toiminnan seurauksena fossiilisten polttoaineiden kuten hiilen, turpeen ja raskaan polttoöljyn poltosta, jätteiden poltosta, metallien tuotannosta ja renkaiden kulumisesta tieliikenteessä. Päästöinventaariot sisältävät arseenin, elohopean, kadmiumin, kromin, kuparin, lyijyn, nikkelin, sinkin ja vanadiinin päästöt ilmaan.

Hitaasti hajoavat orgaaniset yhdisteet

Hitaasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä eli ns. POP-yhdisteitä (Persistent Organic Pollutants) ovat mm. polyaromaattiset hiilivedyt (ns. PAH-yhdisteet, polyaromatic hydrocarbons)), dioksiinit ja furaanit (PCDD/F, polychlorinated dibenzodioxins and dibenzofurans), heksaklooribentseeni (HCB, hexachlorobenzene), polyklooratut bifenyylit (PCB, polychlorinated biphenyls) ja pentakloorifenolit (PCP, pentachlorophenols). POP-yhdisteet saattavat kulkeutua kauas päästölähteestä ja aiheuttavat jo pieninä pitoisuuksina vakavia haittoja ihmisen terveydelle tai ympäristölle. POP-yhdisteitä on käytetty teollisuuskemikaaleina, palonestoaineina tai torjunta-aineina ja niitä  muodostuu myös epätäydellisen palamisen seurauksena energiantuotannossa, liikenteessä ja jätteiden poltossa.

Julkaistu 25.11.2020 klo 13.10, päivitetty 25.11.2020 klo 13.10