Omistusasuminen

Suurin osa suomalaisista asuu omistusasunnossa. Omistusasumisen keskeinen etu vuokra-asumiseen verrattuna on se, että omistusasunnossa osa asumismenoista, asuntolainan lyhennykset, ovat säästämistä. Asunnon hankinta edellyttää kuitenkin yleensä lainanottoa ja on näin ollen merkittävä ja pitkäaikainen taloudellinen sitoumus, jota on harkittava perusteellisesti.

_{Janne Ulvinen, YHA Kuvapankki}

Silloin, kun asunto on velaton, ovat asumismenot pienemmät kuin vuokralla asuvalla. Lisäksi omistusasuja hyötyy varallisuuden kasvusta, jos asuntojen hinnat nousevat. Riskejä ovat kotitalouden lainanhoitokyvyn heikkeneminen ja ostetun asunnon hintatason alentuminen.

Valtio tukee omistusasumista takaamalla yksityishenkilöiden asuntolainoja. Valtio helpottaa omistusasunnon hankintaa myös siten, että osa asuntolainojen koroista on verovähennyskelpoisia.

Riskeihin varautuminen

Asuntolainan ottamiseen liittyviä riskejä voidaan pienentää mitoittamalla asuntolainan määrä ja laina-aika kohtuullisiksi. Lainan hoidosta aiheutuvien kuukausimenojen tulee olla kohtuullisia verrattuna arvioituun tulotason kehitykseen, jotta rahaa jää muuhunkin elämiseen. Kuukausimenoja on voitava tarvittaessa nostaakin esimerkiksi korkotasossa tapahtuvien merkittävien muutosten takia.

Hyvä keino varautua muutoksiin on tehdä asuntolainalle "stressitestejä" eli esimerkiksi kysyä: voinko hoitaa lainani, jos yleinen korkotaso nousee 3 prosenttia ja/tai palkkatasoni alenee 10 prosentilla?

Perehdy asuntolainoitukseen jo ennen pankkiin menoa

Asuntolainoitukseen liittyy useita käsitteitä, joihin on syytä perehtyä jo ennen lainaneuvotteluiden aloittamista. Tällaisia ovat esimerkiksi viitekorko, korkomarginaali, annuiteetti, kiinteä tasaerä, omavelkainen takaus, vakuusarvo ja lainaturvavakuutus.

Näistä käsitteistä ja muista asuntolainaan liittyvistä kysymyksistä saa tietoa muun muassa Kuluttajaviraston, Finanssialan Keskusliiton ja Kuluttajien vakuutustoimiston verkkosivuilta.